Eeva Kilven runoja

auringonkukka (Fanniilo)
(Eeva Kilpi on sanonut, että kokoelmassa Laulu rakkaudesta on ytimenä rakkauskokemus ja sen kehityskaari: luonto - yksinäisyys - kohtaaminen - yhteys - ristiriitoja - ero - yksinäisyys - luonto.)

Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.
Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.

Tervetuloa.

-Eeva Kilpi,  Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972-

***


Juuri kun olin oppinut tulemaan toimeen ilman
kävi niin että ajattelin:
Tästä ihmisestä en luovu.
Ja lakanat puhkesivat kukkaan.
Tämä on todellisuutta, hän sanoi
ja unet kalpenivat.
Siis tällainen voima oli niitten katseitten takana
joita me vuosikausia loimme
sivistyneesti toisiimme.

-Eeva Kilpi,  Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972-

***

Kaukana metsä
kaukana taivaanranta
hallaista peltoa pitkälti välissä.

Minun yksinäisyyteni lähellä,
aivan liki,
vieressä peiton alla.

-Eeva Kilpi,  Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972-

***

Yhtäkkiä näen ikkunassa peilikuvani:

jalat pöydällä, kädessä kirja,

mukavannäköinen asento.

Ja se hymyilee.

Minä vilpittömästi kadehdin sitä.

-Eeva Kilpi,  Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972-

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kahlil Gibran

Apilat ja uskomukset

Kuukausilorut