Katselin vanhoja valokuvia
... muun muassa tällaisia
jollekin näistä voisi tulla mieleen vaikka 'sikainfulenssa',
mutta minulle tuli suunnaton 'koti-ikävä' - siis ikävä entiseen kotiin, Toppilan asemalle.
... nyt viimeinen kurkistus 'vintin ikkunasta' ja sitten nukkumaan!
... ja sinisiä unia!
Tyhjennettiin loma-asunto Lapista ja suunnataan kohti uusia haasteita Heli Laaksosen runon ohjeiden siivittämänä!
"Ota käpy pois kenkäst
kaar vesi pois saappast
nost ämpär silmiltäs
jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone
ol valone
ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli
älä purot kirvest kintuil
älä unhota kotti avamei
älä karot annetui syrämei.
Viä roskapussi mennesäs."
- Heli Laaksonen- (Laitilan murretta)
Ensimmäinen kesälomaviikko meni, että hurahti, pyöräillen Gotlannin upeissa maisemissa. Matkaa kertyi noin 200 km, kun ajelimme hissukseen, katselimme maisemia ja pysähtelimme.
Lähdin Oulusta Helatorstaina junalla Turkuun, josta laivalla Tukholmaan ja sieltä edelleen
Nynäshamniin. Siitä sitten 'sikakalliilla' laivalla Visbyseen. Laivamatka Nynäshamnista Visbyseen kesti kolme tuntia ja se maksoi ilman paikkalippuakin, enemmän kuin Turku-Tukholma, B- luokan hytissä.
Matkaseuralaiseni Eija tuli Varkaudesta ja kohtasimme Tampereella.
Gotlands Cykeluthyrning AB :sta vuokrasimme viikoksi pyörät (2 kpl- 3 vaihteisia) sekä peräkärryn ja teltan + makuualustat / 1300 kr
... ja niin retki saattoi alkaa
Tiesimme jo lähtiessä, että ajankohta on vähän liian aikainen Gotlannissa lomailua ajatellen, mutta vastapainoksi saimme rauhaa jota kaipasimmekin. Liikenne oli hiljaista ja muita reppumatkaajia ei vielä ollut. Lomakylät, ravintolat ja museot olivat kiinni, mutta maisemat ja teltta olivat ajankohdasta huolimatta käytössämme. Ostimme kartan ja suuntasimme sen avulla kohti pohjoista.
Sää oli Gotlannissa lämmin, mutta tuulinen ja yöt olivat kosteita ja viileitä.
Kaksi ensimmäistä yötä vietimme Snäckgärds badeniin leirintäalueella pienessä kolmen makuuhuoneen mökissä, joka muistutti asuntovaunua. Jos olisimme kuljettneet mukana kassillisen koriste esineitä ja lasikippoja, niille olisi ollut näppärät pikku vitriinit ... sääli ettei meillä nyt ollut mitään pientä, kaappeihin pantavaa :)!
Palelimme ekayön siinä hienossa mökissä, vaikka peitteitä oli kuudelle ... emme hoksanneet laittaa pattereita päälle ... että, mitenkäs se nyt menikään ... "Tyhmän pään takia kärsii koko kroppa!" ja niinpä minullekin iski flunssa heti kättelyssä.
Matkapäivän pyöräilyksi riitti pelkästään leiripaikalle siirtyminen, mutta toisena päivänä kiersimme innokkaasti Visbyn ympäristössä ja vanhan kaupungin kujia.
Kasviteteelliseen puutarhaankin osuimme ihan vahingossa ja se kylpi jo kukkaloistossaan.
Päivä oli tuulinen ja muutamia sadekuurojakin ropisi.
Ostelimme kaupungista lisää vaatetta telttaöitä ennakoiden ja Eijan oli pakko saada uusi lippis :).
Onneksi ymmärsimme laittaa patterit päälle, jotta saimme palata lämpimään mökkiin.
Mökkiöiden jälkeen pakkasimme rinkat ja teltat peräkärryyn ja suuntasimme pikkuteitä kierrellen Lummelundin kirkon kautta Lickershamniin.
Matkalla tutustuimme Lummelundin luoliin. Paikalla oli opas kertomassa noista luonnon luolista. Siellä oli parisataa metriä sellaista aluetta, missä turistit voivat ihailla tippukivimuodostelmia. Alueella oli myös vanhamylly, jossa oli aivan valtava myllynkivi.
Lickershamnin leirintäalue oli poistettu, joten odottelimme illan hämärtymistä ja etsiskelimme rauhaisan telttapaikan. Keitimme rantakivikossa pastaa ja kahvia retkikeittimellä ja ihailimme maisemaa.
Lickershamniin näkyy suuri Jungfru-raukki (ei kuvassa).
Yö oli tuulinen, mutta lokkien ja joutsenten huutoja lukuun ottamatta hiljainen.
Aamu valkeni ja öinen kosteus ajoi liikkeelle. Retkiaamiaisen jälkeen pakkasimme jälleen rinkat kärryyn ja suuntasimme Lickershamnista Irevikin leirintäalueelle. Sekin oli kiinni, vaikka omistajat joivatkin kahvia terassilla ja suunnittelivat kesäkauden avajaisia.
Pääsimme sentään vessaan. Kahvihammasta kolotti, joten jatkoimme matkaa.
Muuan hassu ukkeli kiihdytteli moottoripyörällä rinnallamme ja naureskeli 'leipämoottorimme' heikkoa tehoa. Halusi oikein näyttää kuinka ' mopo' kulkee ja otti sellaisen spurtin, ettemme häntä koommin nähneet ... taisi hurauttaa kunnolla pöpelikköön.
Keitimme matkalla pannukahvit erään suljetun kesäkahvilan pihassa. Sitten olikin taas voimia jatkaa edelleen. Kappelshamnista olisimme ajaneet ohi, ellei muuan ex-oululainen Carina-rouva olisi pysäyttänyt meitä ja ohjannut leirintäalueelle. Hän touhusi paikalle myös leirintäalueen hoitajan, joka otti meidät ystävällisesti vastaan.
Kappelshamniin pientä leirintäaluetta ylläpitää ilmeisesti Kappelshamns IK .
Se olikin mukava paikka ja saimme hienon kohtelun, vaikka paikka ei ollut vielä edes virallisesti auki. Pääsimme heti saunaan ja majoituimme telttaan pehmeälle nurmikolle pensaiden katveeseen. Teevee huoneessa saimme istuskella nahkasohvilla ja lueskella. Päätimme heti jäädä siihen ainakin pariksi yöksi.
Päivisin oli aurinkoista ja lämmintä, mutta yöt olivat kosteita ja viileitä.
Kappelshamnista käsin pyöräillimme ilman kärryä Bälseen, 50-luvun museoalueelle ja siitä edelleen hienoa rannikkoa Nackvikeniin. Päivällä oli aurinkoinen ja hieno shortsikeli, mutta paluu Fleringen kautta Kappelshamniin tehtiinkin jo kovassa vasta- ja sivutuulessa. Matkalla kävimme isossa lampolassa, jossa oli myös käsityömyymälä ... hienoja nahka ja villatuotteita. Päiväretkeen kului aikaa reilut 5 tuntia ja palasimme yöksi Kappelshamniin.
Åminnesta ajelimme peräkärryn kera Vallstenan, Ekebyn ja Endren kautta Visbyyseen ja hotelliin viimeiseksi yöksi. Koko matkan satoi kaatamalla, jopa kengät oli täynnä vettä. Pidimme sadetta yhden ison tilan konesuojassa ja tapasimme maatilan mukavan isännän.
Hieno reissu!
Kotimaan kesää odotellessa kävimme viikon reissun Kretaalla, Haniassa ja viikko vierähti nopeasti.
Kelit vaihteli; oli hellettä, vesisadetta ja myrskyä ... öisin paleli 
lämmittämättömässä huoneessa.
Onneksi onnistuttiin vaihtamaan hotellia, ja päästiin 'lämpimään' ja aivan rannalle. Vaihdossa saatiin ilmaistointi ja kaupanpäälle vielä yksi ylimääräinen huone sekä merinäköala kolmesta ikkunasta.
Käytiin yläkylässä kreikkalaisessa illassa ja siellä oli rento meininki ... tarjoilijat otti uzoa vähintäänkin samaan tahtiin asiakkaiden kanssa :) !
Samarian rotkovaellukselle olimme lähdössä yhtenä päivänä, mutta kova sade yllätti ja reissu jäi käymättä ... olen kävellyt sen aikaisemmin kerran läpi, mutta haluan ehdottomasti nähdä sen vielä... hyvä syy palata Kreikkaan ja Kreetalle :).
Onnistunut ja mukava matka ... nyt jo tuntuu siltä, että pitäisi päästä sinne pian uudelleen.
Kuuntelen vanhaa kreikkalaista musiikkia ja onnistuin
löytämään musiikkikaupan Hanian vanhasta kaupungista. Ostin pari cd:tä Nikos Xilourista.
Tässä youtube - maistiaisia :)
http://www.youtube.com/watch?v=JsOPKeixIeQ&feature=related
***********************************************************************
Varhainen kotiin lähtö herätti ennen auringon nousua ja ehdin saada sen videolle, mutta en saanut ladattua sitä tähän blogiin, joten joudutte tyytymään pelkkiin valokuviin :)
Auringon nousu kesti klo 6:27 -6:36
Löysin sattumalta kansion, jossa on viitisen vuotta sitten tekemämme Madeiran matkan kuvia ... Ihana paikka!
Laitan niistä muutaman tähän blogiin nähtäväksesi ...
Portugalilaiset tutkimusmatkailijat rantautuivat sattumalta Madeiralle 1400-luvulla ja ajattelivat tulleensa paratiisiin ... niin kävi meillekin vielä 2000- luvulla. Vihreä saari lumosi kauneudellaan ja vehreydellään. Rinteet kohosivat jyrkkinä kirkkaan sinisestä merestä ja kukkaloisto mykisti kauneudellaan.
Saaren saama nimi Madeira tarkoittaa metsää ja on kuvaava kauniille saarelle.
Madeiralaisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus viehätti ja haaveena on päästä sinne vielä uudestaan.
Madeira - matkakuvia kesäkuulta 2004
(kuvia tuli otettua niin paljon, että liitän tälle sivulle sattumanvaraisesti muutaman otoksen)
Tässä linkki, mistä löytyy paljon tietoa Madeirasta
http://www.kolumbus.fi/auli.aarela/00_madeira.html
Pyörteitä: Leo Tiainen, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, 1945
Runoilijain kuvapatsaat
"Miten juhlallisen arvokkailta
ja - hyvänahkaisilta
te näytättekään tänään.
Te kauan sitten nuoten kapinallisten runoilijain
kuvapatsaat
vauraan, kukoistavan kaupungin
vehmaissa puistoissa ja siisteillä toreilla.
Varsinkin näin keväällä,
kun hieman likinäköisin silmin
tähyilette satamaan,
josta ensimmäiset laivat lähtivät kaukaisille merille,
kun sulava lumi valuu vallattomasti
vanhanaikaisten hännystakkienne rintamuksia pitkin,
kun kyyhkyset tiputtelevat häpeämättömästi
valkeita läiskiä päälaellenne,
ja lapset leikkivät kirkuen ympärillänne.
Varmaankin te silloin,
pakahtumaisillanne häpeästä ja nöyryytyksestä,
tahtoisitte astua alas korkeilta jalustoiltanne,
muuttua jälleen nuoriksi kapinallisiksi runoilijoiksi,
jotka sata vuotta sitten
pelottomasti sinkosivat
jylisevät taistelulaulunsa,
nerokkaat näkynsä
ja profeetalliset herätyshuutonsa
kansansa sikeään uneen.
Myös myöhäisinä iltahetkinä,
kun kaupungissa kaikki kunnon porvarit
ovat jo astuneet yöpuulleen,
kun ympärillenne hiipii vain autius
tai joku rakastunut nuori pari,
tai kun poliisi on salatupakalla leveän selkänne varjossa,
te ehkä tunnette itsenne
sanomattoman yksinäisiksi ja vanhoiksi.
Silloin te varmaan muistelette haikeina
nuoruutenne värikkäitä boheemivuosia.
Nyt sadan vuoden kuluttua
teidän osanne on seistä
suurmiesten korkeilla jalustoilla.
Sillä tänään, sadan vuoden jälkeen,
teidän kerran niin ruoskivat julistuksenne
ja kumoukselliset oppinne
ovat kansakunnan pyhiä, kuolemattomia arvoja,
joiden kieltäjälle yleinen mielipide
heti langettaa henkipaton tuomion.
Noiden pyhien, kuolemattomien arvojen
näkyvinä tunnuksina
kohoavat patsaanne tänään
vauraiden, kukoistavien kaupunkien puistoissa ja toreilla.
Voi niitä nuoria, jotka nyt uskaltavat singota
uudet kapinalliset ajatuksensa
teidän pronssiin ja kiveen jähmettyneitä
suurmiesilmeitänne vasten!"
Pyörteitä: Leo Tiainen, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, 1945
Ahtaille sieluille
"Teidän sielunne ovat
kuin häkkilinnun leikatut siivet.
Siksi niitä ei polta
mikään rohkea, kapinallinen ajatus.
Siksi ei myöskään kärsimyksen ja riemun vuorovesi
huuhtele pieniä kesyjä sydämiänne.
Kuinka te voisitte ymmärtää,
että kaiken kieltäen
luodaan huomispäivän kirkkain totuus.
Jos sen tajuaisitte,
niin ette niin usein ehkä
puhkaisisi uneksijan silmiä
ja leikkaisi laulajain kieltä.
* * * * *
Nämä runot ovat löytämästäni vanhasta runokirjasta
Pyörteitä: Leo Tiainen, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, 1945
Mitä sanomme silloin
"Miten suuri voi olla kaupunki!
Vuodesta vuoteen kierrämme sen kehää
emmekä koskaan kohtaa enää
lapsuutemme tovereita,
nuoruutemme rakastettua.
Miten pieni se voi olla!
Jonakin päivänä ehkä
astuu vastaan hän,
joka synnytti kerran
kauneimman rakkautemme hurman ja kivun.
Mitä sanomme silloin ... "
Luin Eino Leinon
Sata ja yksi laulua; Hiihtäjän virsiä; Pyhä kevät
1898, 1900, 1901.
"Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä..."
"...Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa..."
Lue runot kokonaan täältä
... tai lisää Leinosta Wikipediasta.
Auringon lasku Karon beachilläSain joulupukilta kirjan;
Sofi Oksanen Puhdistus.
Mielenkiintoista luettavaa ... kirja avaa Viron vaiettua lähihistoriaa yhden suvun naisten kokemusten kautta.
Suosittelen!
Thaimaa vai Madeira ...
Molemmat ovat kauniita paikkoja ja molemmissa olemme aikaisemmin käyneet, mutta
... Thaimaan läpö ja ystävällisyys houkuttaa...
Linkki Thaimaan säätiedot
Kuvia edelliseltä reissultamme, jolloin kävimme Khao Lakissa. Rauhallinen, pieni Khao Lak sijaitsee kullankeltaisen, kymmenien kilometrien pituisen hiekkarannan äärellä, Phuketin pohjoispuolella Thaimaan mantereella. Joulukuussa 2006, tsunamin aineellisten tuhojen jälkiä oli vielä havaittavissa, vaikka suurin osa niistä olikin jo korjattu.
... tavataanko nyt Phuketissa :)
Löysin kirpparilta kaksi juomalasia, joissa nämä runot olivat:
"Sitä että edes häivähtävän hetken
Kahlil Gibran s.1882 - kirjailija, taidemaalari, mystikko ja profeetta kirjoittaa ystävyydestä :
" Sinun ystäväsi tyydyttää puutteesi.
Ystävä on peltosi, jonka kylvät rakkaudella ja korjaat kiitoksella.
Hän on pöytäsi ja lietesi, sillä sinä tulet hänen luokseen näläisenä ja haet hänen luotaan rauhaa.
Kun ystäväsi sanoo oman mielipiteensä, et pelkää sanoa "ei", etkä jätä sanomatta "kyllä".
Kun hän on hiljaa, sinun sydämesi ei lakkaa kuulemasta hänen sydäntään.
Ilman sanoja ystävien kesken kaikki ajatukset, kaikki toiveet, kaikki halut syntyvät ja jaetaan iloiten, suosion huutoja kaipaamatta.
Kun eroat ystävästäsi, et murehdi.
Se mitä hänessä rakastat eniten, saattaa tulla kirkkaammaksi hänen poissa ollessaan.
Aseta hengen syventäminen ystävyyden ainoaksi päämääräksi.
Anna paras itsestäsi ystävällesi.
Sinun ei pidä etsiä ystävääsi tappaaksesi aikaa, vaan hae häntä hetkinä, jotka ovat täynnä elämää, sillä ystävän tehtävä on täyttää kaipuusi, ei tyhjyyttäsi.
Ystävyyden riemussa kaikukoon nauru ja jakakaa muille omasta ilostanne. Sillä
pienten asioiden aamun kasteessa sydän löytää päivänkoittonsa ja virkistyy."
Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.
Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti.
Ku sää sano, mitä sää ajattele,
sää ole rääväsuu.
Jos sää ole hiljaa, on sus
jotta kummallist.
Jos sää anna, sää ole helppo nakki.
Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.
Yritä täsä sit olla. Jua pari lasi kuaharii.
Venytel tualis semmottos,
et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi.
Hiukka hianon näköst.
Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita.
Pan lähettäen kaikil, joil o väsymyst ja kaikil, joil ei ol ja si kaikil,
joil halut viesti laitta.
Kyl o helppo ol naine!
-Heli Laaksonen-
Iloitse tästä päivästä, sillä se on elämä itse, aitona ja sykkivänä.
Sen kaari on lyhyt, mutta siinä on kaikki mikä on totta ja oikeaa ihmisen elämässä.
Eilinen on vain unta ja huominen kangastusta.
Käytä hyvin tämä päivä, niin jokainen eilispäivä on onnellinen huominen ja jokainen huominen ihana toivo.
Iloitse tästä päivästä ja tervehdi sen nousevaa aurinkoa. -Kalidaso-
Minä uskon
aamujen valoon,
ihmisen syliin
ja rakkauden hitauteen.
Minä uskon rakkauteen
joka kulkee etanan lailla:
ei yhden sydämen poikki
yhdessä elämässä loiki.
Minä uskon
etanan nopeuteen,
sylien syvyyksiin,
ja alati kiihkeisiin silmiin
joista aamut juovat
kaiken valonsa.
Minä uskon rakkauden hitauteen.
Minä uskon.
- Tommy Tabermann -
Tämä Tommy Tabermanin runo sopii moniin tilanteisiin ...
Tekstit
Kaikki kommentit
