Koti vanhalla asemalla - 26 vuottaPääsiäinen tuli ja meni. Eipä ehditty pitkästyä, vaikka 'vapaapäiviä' olikin useampia.
Puuhaa riitti ihan väsymykseen asti, sillä tyhjensimme entisen asunnon vinttiä ja varastoja.
Irrottautuminen vanhasta on helpompaa, kun käy muistot läpi samalla kun hävittää turhaa roinaa. Jonkin verran on silti haikea olo. Uusi lehti kääntyy , mutta 26 vuotta on pitkä jakso ihmisen elämässä ja siihen mahtuu kaikenlaista.
Hiiret ja hämähäkit eivät onneksi muuta kanssamme uuteen kämppään, koska tämä on niille liian steriili - taitaa olla pelkästään positiivista.
Muistojen ullakko ...
Sieltä löytyi piirustuksia ja kortteja leluja ja laatikoita; rakkaita muistoja ja jos jonkinlaisia tarinoita. Kaikilla tavaroilla tuntuu olevan oma tarinansa kerrottavana.
Poika ja miniä löysivät latikollisen rakkauskirjeitä - 80 luvulta. Metalligan konserttiin liittyvää rekvisiittaa ... sekin taitaa olla arvossaan tällä hetkellä (Metalliga ei ehkä ihan heti konsertoi Suomessa).
Tytär löysi 6 -vuotiaana (-87) lahjaksi saamansa hienon nuken, joka vietiin vinttiin heti uutuuttaan, koska sillä oli 'pelottavan' pistävä katse. Nyt se ei enää pelottanut :)!
Meille 'vanhuksille' löytyi paljon henkilökohtaisia muistoja jo 60 luvun lopulta ja isovanhempien tavaroissa oli jotakin jopa 20 luvulta.
Yhdestä laatikosta löytyi Kostamusken rautatierakennukselta saatu muistolaatta (1972-75) ja toisesta laatikosta vanhoja sanomalehtiä ja postimerkkejä.
Siirtolavallinen kaikenlaista ... turhaa ja tarpeellista.
... ja sininen hämärä
