Eeva Kilven runoja

auringonkukka (Fanniilo)

(Eeva Kilpi on sanonut, että kokoelmassa Laulu rakkaudesta on ytimenä rakkauskokemus ja sen kehityskaari: luonto - yksinäisyys - kohtaaminen - yhteys - ristiriitoja - ero - yksinäisyys - luonto.)

Sano heti jos minä häiritsen,

hän sanoi astuessaan ovesta sisään,

niin minä lähden saman tien pois.

Sinä et ainoastaan häiritse,

minä vastasin,

sinä järkytät koko minun olemustani.

Tervetuloa.

-Eeva Kilpi,  Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972-

***

Juuri kun olin oppinut tulemaan toimeen ilman

kävi niin että ajattelin:

Tästä ihmisestä en luovu.

Ja lakanat puhkesivat kukkaan.

Tämä on todellisuutta, hän sanoi

ja unet kalpenivat.

Siis tällainen voima oli niitten katseitten takana

joita me vuosikausia loimme

sivistyneesti toisiimme.

-Eeva Kilpi,  Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972-

***

Kaukana metsä

kaukana taivaanranta

hallaista peltoa pitkälti välissä.

Minun yksinäisyyteni lähellä,

aivan liki,

vieressä peiton alla.

-Eeva Kilpi,  Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972-

***

Yhtäkkiä näen ikkunassa peilikuvani:

jalat pöydällä, kädessä kirja,

mukavannäköinen asento.

Ja se hymyilee.

Minä vilpittömästi kadehdin sitä.

-Eeva Kilpi,  Laulu rakkaudesta ja muita runoja, 1972-