Vastakohtien Marokko - Agadir ja Marrakesh

Olimme syksyllä 1995 kaksi viikkoa rantalomalla Agaridissa ja kävimme myös Marrakechin sadunkertojien torilla.  Marokko on eksoottinen, kaunis ja ystävällinen matkakohde.

... vaikka ensireaktiona lentokenttäbussin kaartaessa Agaridiiin, vastaani iski todellinen kulttuurishokki, kun kaupunkia reunustavien slummien kurjuus ja köyhyys näkyi bussin ikkunoista. "Apua mihin me on tultu!"
Pidemmälle ajettaessa vastaan tulevien turistialueiden yltäkylläisyys ja loisteliaat palatsit oliva edellisten näkymien vastakohta.

Kieltämättä loman alkupäivinä tunkeilevat kauppamiehet tuppasivat käymään vähän hermoille. Kerran onnistuivat jopa nappaammaan minut sisään kauppaansa ja kohta huomasin tulleeni puetuksi paikalliseen asuun huiveineen kaikkineen. Huumorilla siitä selvittiin hienosti.
Myös kerjäläisiin piti tottua ja heissä oli monia huijari-rampoja.

Vaaleatukkaisesta tyttärestä (14 v.) piti huolehtia erittäin hyvin, sillä ihailijoita riitti jonoksi asti.


Alla olevan tekstin lähde: http://www.mtv3.fi/matkailu/ulkomaat/artikkeli.shtml/528619/kiehtova-monipuolinen-marokko
18.5.2007

"Rantalomalle Agadiriin

Eteläisen Marokon rannikolla sijaitseva Agadir on hieno lomakaupunki, vaikka itse kaupungissa ei ole mitään erityistä nähtävää. Pohjois-Afrikkaan ja islamilaisuuteen liittyvää eksotiikka näkyy katukuvassa lähinnä perinteisessä vaatetuksessa ja kuuluu silloin tällöin minareettien kutsuhuudoissa. 

Agadir on arkkitehtuuriltaan moderni kaupunki, sillä se on käytännössä jälleenrakennettu kaupungin vuonna 1960 tuhonneen maanjäristyksen jälkeen. Maanjäristyksessä ja sitä seuranneessa tsunamissa menehtyi lähes puolet kaupungin asukkaista.

Agadirin aarre on upea kymmenisen kilometriä pitkä ja laskuveden aikaan todella leveä, hienohiekkainen ranta. Agadirissa rakennetaan kiivaasti uusia hotelleja, mutta onneksi viisaasti. Leveä hiekkaranta on säästetty koko pituudeltaan yhteiseksi iloksi, ja hotellit pysyttelevät miltei näkymättömissä kauempana rantapenkereellä.

Matkaoppaat lupaavat, että aurinko paistaa Agadirissa 300 päivää vuodessa. Agadir on erinomainen lomakohde silloin, kun haluaa rentoutua, nauttia auringosta, hyvästä ruuasta ja pitää huolta kunnostaan.

Pääasiassa rantaviivan tuntumaan sijoittuneet hotellit ovat korkeatasoisia, ja palvelu on ystävällistä. Monet hotellit ovat itsessään jo pieniä lomakaupunkeja, jotka tarjoavat vierailleen ohjelmaa ja hemmottelua aamusta iltaan.

Jos hikoilu uima-altaan reunustan pedillä ei kiinnosta ja "viihdytysjoukot" ahdistavat, niin parasta Agadirissa on kuljeskella aina avaralta tuntuvalla rannalla ja kuunnella Atlantin tasaista kohinaa. 

Aiemmin rantakuohuissa kirmaavat ratsastajat tai hiekalla arvokkaasti huojuvat kamelit olivat tuttu näky rantamaisemassa, mutta valitettavasti hevos- ja kamelitallit ovat nyt saaneet siirtyä kauemmaksi hotellityömaiden tieltä. Sen sijaan rannalla tarjotaan modernisti mönkijäajelua.

Varsinkin aamulla laskuveden aikaan tasaisella rannalla on paljon lenkkeilijöitä ja vieri vieressä on käynnissä jalkapallo-otteluita. Joukkoon mahtuu kuitenkin mainiosti myös haaveillen eteneviä simpukankeräilijöitä.

Agadir on paratiisi tenniksen pelaajille. Aamuvarhaisella lähtevät golfin harrastajat kierroksilleen. Rantalentopalloa pelataan ahkerasti, vaikka joskus mereltä tuleva tuuli ottaa siinä pääroolin.

Marokkolainen keittiö

Marokkolaiset ovat ylpeitä keittiöstään ja täydellä syyllä. Esimerkiksi Agadirin rantakaduilla on paljon hyviä ravintoloita, mutta kannattaa poiketa myös edemmäksi Talborjtin kaupunginosaan, jossa aterian saa paljon edullisemmin. Siellä saa myös paremman tuntuman aitoon marokkolaiseen kaupunkikulttuuriin.

Myös hotellien omat kattaukset ovat erinomaisia – ei mitään massaruokaa turisteille. Esimerkiksi viikko täyden palvelun all inclusive -hotellissa tuottaa väistämättä muutaman lisäkilon, mutta kolme kertaa päivässä tarjottavat makuelämykset ovat sen arvoisia. Myös marokkolaiset viinit ovat ihan kelvollisia aterian täydentäjiä.

Marokossa on aina tarjolla paljon vihanneksia – kylmiä ja lämpimiä salaatteja – joten kasvissyöjäkään ei jää osattomaksi. Ehdottomasti kannattaa kokeilla perinteisiä tajine-pataruokia, esimerkiksi hitaasti kypsytettyä naudan- tai kananlihaa vihannesten tai luumujen, manteleiden, rusinoiden ja sitruunan kanssa.

Kalaa on myös tarjolla pataruokana tai muuten valmistettuna. Marokkolaista kansallisruokaa couscousia tarjotaan usein lampaanlihan ja vihannesten kanssa. Unohtaa ei sovi myöskään herkullisia pastilloita – ohuesta lehtitaikinasta kanan- tai kyyhkysen lihalla täytettyjä pikkupiiraita, joiden pinnalla on vielä ripaus tomusokeria. Keitoista tunnetuin on harira eli lammas- ja kikhernekeitto. Hedelmiä on aina myös tarjolla. Marokkolaisten leivonnaisten jälkeen kansallisjuoma, makea minttutee, tekee aterian lopuksi hyvää ruoansulatukselle.

Punaisena hehkuva Marrakesh

Marokosta ei tiedä vielä paljon, ellei ole käynyt Marrakeshissa. Kiihkeää elämää sykkivä, meluisa ja värikylläinen Marrakesh on Marokon kolmanneksi suurin kaupunki, jonka väkiluku on jo yli 800 000. Ikää kaupungilla on lähes tuhat vuotta.

Marrakeshissa uusi ja vanha sulautuvat toisiinsa kiehtovalla tavalla: toisaalta se on nopeasti kasvava moderni kaupunki ja toisaalta siellä tuntuu siltä kuin aika olisi pysähtynyt. Kadunkulmassa tööttäilevät rintarinnan kiiltäväkylkinen urheiluauto, paremmat päivänsä aikoja sitten nähnyt, kolmihenkistä perhettä kuljettava mopo ja monenkirjavaa nyyttikuormaa perässään vetävä aasipariskunta – tai lienevätkö kyseessä muulit.

Medinan sokkeloiset kujat

Marrakeshin punasaviset muurit, joiden halkeamissa voi bongailla haikaranpesiä, sulkevat sisäänsä kaupungin vanhimman osan värikylläiset käsityöläiskujat. Käsityöläiset antavat taiturimaisia työnäytteitä mutta odottavat pientä maksua, jos innostut valokuvaamaan. Haukansilmäiset kauppiaat etsivät kiihkeästi katsekontaktia turistiparkoihin, jotka eivät vielä tiedä tekevänsä pian "edullisen" kaupan.

Marokon suurimmat soukit eli basaarit tai markkinapaikat ovat Marrakeshissa. Soukit ovat eksotiikkaa täynnä oleva elämys, mutta kieltämättä ne ovat myös uuvuttavia ja eksyttäviä labyrinttejä. Kun lopulta löytyy portti ulos vaikkapa Djema el Fnan eli kuuluisien sadunkertojien tai temppuilijoiden torin kulmauksessa, voi sitten ihmetellä, mitä tuli hankittua. Minulla se jostain käsittämättömästä syystä oli huumaavaa (lue: päänsärkyä aiheuttavaa) tuoksua erittävä myskikivi, jotain ruusuntuoksuista paksua voidetta ja tuntematonta maustetta, josta hämmennyksissäni ja surkeana tinkijänä maksoin reilusti ylihintaa.

Sadunkertojien torin historia on verinen, sillä se on muinainen teloituspaikka. Nyt se on kaupungin sykkivä sydän, joka erityisesti auringon laskiessa herää täyteen elämään. Paikalle tulevat akrobaatit, berberimuusikot, tanssijat ja sadunkertojat. Jos ei ole mahdollista jäädä illaksi, niin päivälläkin riittää näkemistä ”hammaslääkäreistä” ennustajiin ja käärmeenlumoajiin.

Palatseja ja kukkivia keitaita

Vilkkaan medinan jälkeen voi olla rauhoittavaa kuljeskella Marrakeshin vehmaissa puutarhoissa. Kiinnostava nähtävyys on myös Bahia-palatsi, joka on saanut nimensä palatsin rakennuttaneen visiirin lempivaimon mukaan. Upeilla mosaiikeilla koristelluiden huoneiden läpi pääsee tutustumaan myös palatsin haaremipihaan.

Marrakeshin elämään kuuluvat myös kaupungin moskeijoiden minareeteista kaikuvat rukouskutsut. Kaupungin maamerkki on Koutobian moskeijan minareetti, joka kohoaa 77 metrin korkeuteen."