Maki Göteborgista kyseli kuulumisia kommentissaan.
Oli pakko tunnustaa, ettei kaikki muutu sormia napsauttamalla.
Tottumus on toinen luonto ja se vaatii vähän aikaa muuttuakseen. Fyysiseti alkaa helpottaa. Tavarat ovat löytäneet paikkansa, eikä niitä tarvitse enää paljon etsiskellä.
Silti tämä uusi ei vielä tunnu omalta kodilta. Kaipaan vanhoja tuttuja rutiineja.
Pienet asiat kuten esimerkiksi lenkkisauna ja kirjan lukeminen sohvalla ei tunnu samalta, vaikka aiemmin olen nauttinut niistä suunnattomasti.
On täällä sauna ja vanha sohvakin, mutta seinistä puuttuu 'henki' - entisessä oli 'hyvät energiat'!
Tämän hetkistä oloani kuvaa hyvin Heli Laaksosen runo Raparpermehu,
kirjasta Raparperi sydän.
"Mää en kest!
Mää en kest!
Toise miäl o herk
kon kilo muni paperpussis.
Älä ot muija täst rannast!
Meijä naiste askela ova miähenkokkossi.
Meil kiillotetta hoppiak karhunkiälel.
Meil on tyynyntäytten sipula.
Meil pestä hamppa merivetel.
Meil saa vävymplanttu raparpermehu
ja soker o juur päässy loppuma."
1 kommentti:
Voi raparpermehu!
Hain tippalaipiä......palataan asiaan.
Mukava simapäivä ja toivotaan hieman aurinkoista.
Minä olen töissä.
Kyllä hengen saa pikku hiljaa.
Joku lohdutti mina aikoinani, kun muutin nykyiseen (8 v. sitten)
Ei se riipu siitä missä asuu, vaan kuinka asuu.
Olenkohan sanonut nyt oikein.....
Terveiset Sinulle.
m a k i
http://maki.bloggagratis.se
Lähetä kommentti