Esiintymisjännitys

Laajasti nähtynä lähes koko elämä on esiintymistä. Esiinnymme puolin ja toisin aivan tavallisissa jokapäiväisissä vuorovaikutustilanteissa, jolloin jaamme tietoa työtovereille, ystäville ja perheenjäsenille. Nämä arkielämän tilanteet sujuvat yleensä aina luontevasti. Jännittäminen astuu kuvaan vasta, kun pitäisi esiintyä tai pitää esitys. Tilanne jännittää vaikka kyseessä olisi juuri työtoverille sujuvasti kerrotun asian esittäminen. Monille julkinen esiintyminen saattaa olla niin kova paikka, että he yrittävät keksiä jonkin tekosyyn peruuttaakseen osallistumisensa.

Puheviestinnässä esiintyminen tarkoittaa tavallisesti sellaista viestintää, jossa yksi ihminen on päävastuussa sanoman tuottamisesta ja kuulijoina on useita ihmisiä. Tällaisia esiintymistilanteita ovat esimerkiksi puheen tai esitelmän pitäminen, runon lausuminen tai radio-ohjelman juontaminen. Työ- ja yksityiselämässämme kohtaamme tällaisia esiintymistilanteita, emmekä aina voi välttää niitä. Esiintymistilanteeseen on siis opittava suhtautumaan oikein ja jännitystä on opittava hallitsemaan esiintymisvarmuutta kehittämällä.


Mistä esiintymisjännitys tulee ja mitä se on?

Esiintymistilanne vaatii meiltä samoja taitoja kuin elämä yleensä: ajattelua, älyä, tunnetaitoja, vuorovaikutustaitoja, energiaa ja henkisiä voimavaroja. Onko ihme, jos jännitämme? Esiintyminen on kuin ’lyhyt elämä’!

Jännittämisen syitä on pyritty selittämään monella eri tavalla. On olemassa tulkintoja, joissa esiintymisjännitystä pidetään synnynnäisenä taipumuksena välttää sosiaalisia tilanteita, mutta yleensä sitä pidetään opittuna asiana. Onko pelon ja jännityksen lähde oma mieli? Lähteekö pelko alitajunnasta, selviytymisrefleksistä, jossa vierasta uhkaa vastaan on taisteltava? Mikä meistä on tehnyt ’pelkureita’, miksi jännitämme?

Olen usein miettinyt miksi en lapsena jännittänyt. Alle kouluikäisenä olin välitön, avoin ja reipas. Hyväksyin itseni automaattisesti, olin oma itseni. Johtuiko se siitä, etten tiennyt muusta? Saiko koulu ja kasvatus tai aikuistuminen minut uskomaan, että esiintymistilanteissa tulee olla erilainen tai parempi? Mitä luonnollisuudelle tapahtui?

Tutkimusten mukaan oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Lapsena viestimme vanhempien, sisarusten ja läheistemme antaman mallin mukaisesti. Varttuessamme malleja tulee lisää. Kasvatus ja koulu pyrkivät tietoisesti ohjaamaan meitä ’määrätyn muotin mukaiseen’ viestintään, jolloin persoonallinen tapamme viestiä kyseenalaistetaan. Kadotamme tutun ja turvallisen tavan. Uusi ja vieras ’viestintäkulttuuri’ jännittää ja aiheuttaa pelkoja. Jäämmekö näiden pelkojen kahleisiin, riippuu palautteesta, jota saamme uuden mallin mukaisesta toiminnastamme.

Klassisessa ehdollistumisessa viestintäaloitteiden palkitseminen ja rohkaisu opettavat lasta yhdistämään viestinnän ja miellyttävyyden. Toisaalta taas rangaistus, kiellot ja moitteet liittävät pahan olon esiintymistilanteisiin. Jännittämisen keskeisiä syitä ovat aikaisemmat esiintymiskokemuksemme ja arviomme omista kyvyistämme viestijänä. Onko esiintymisjännitys määrättyyn tilanteeseen liittyvä reaktio, jonka voidaan olettaa muodostuvan kielteisistä tilannekokemuksista? Ovatko erilaiset elämäntielanteet tehneet meistä sellaisia, jollaisia nyt olemme? Saamiemme taitojen ja rasitteiden kanssa joudumme nyt tulemaan toimeen.

Haasteellisissa viestintätilanteissa jännittäminen on kuitenkin normaalia ja se kuuluu asiaan, mutta sen määrä vaihtelee eri yksilöillä. Jännittämiseen vaikuttavat viestintätehtävä, viestintätilanne, muut tilanteeseen osallistuvat ihmiset sekä omat ominaisuutemme ja aiemmat esiintymiskokemuksemme.

Esiintymisen jännittäminen on hyvin tavallista ja suullisen esityksen pitämistä yleisölle pidetään melkein kaikissa kulttuureissa hyvin vaativana viestintätehtävänä. Yksikään esiintymistilanne ei kuitenkaan vaadi taistelua tai pakenemista; riittää että tulemme tietoisiksi pelkomme syistä, jotta voimme työstää niitä. Sopiva määrä jännitystä saa meidät antamaan parastamme. Vähäisintä jännittäminen on silloin, kun jo etukäteen on varma osallistujien hyväksynnästä.

Viestintätilanteiden jännittäminen ja pelkääminen on yksi tutkituimpia aiheita puheviestintätieteessä. Viestintäarkuus, esiintymispelko, esiintymisjännitys, haluttomuus viestiä, ujous ja sosiaalisten taitojen puute ovat tutkimusten tuottamia käsitteitä. Puheviestintätieteessä käsitteellä viestintäarkuus, tarkoitetaan yksilön pelkoa tai ahdistusta, joka liittyy joko todelliseen tai ennakoituun viestintään toisten ihmisten kanssa. (Kielikompassi, Jyväskylän yliopisto)

Tutkimusten mukaan viestintäarkuutta on havaittavissa neljää tyyppiä:

1. Piirretyyppinen viestintäarkuus, joka tarkoittaa että se on ihmisen pysyväluonteinen ominaisuus ja hän suuntautuu yleensä kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin pelokkaasti ja ahdistuneesti.

2. Kontekstisidonnainen viestintäarkuus, joka liittyy tietyntyyppiseen tilanteeseen. Ihminen tuntee yleensä olonsa rentoutuneeksi viestintätilanteissa, mutta jännittää jos edessä on jokin määrätty viestintätilanne, esim. yleisöpuhe.

3. Henkilö- tai ryhmäsidonnainen viestintäarkuus on melko pysyväluonteista ja ilmenee tietyn ihmisen tai ihmisryhmän läsnä ollessa.

4. Tilannekohtainen viestintäarkuus on tila, joka ilmenee vain ohimenevästi tietyissä tilanteissa. (McCroskey 1997, Almonkarin 2000 mukaan)


Miten jännittäminen ilmenee?

Esiintymisjännitys on kokonaisvaltainen kokemus, johon liittyy fysiologisia reaktioita kuten käsien vapinaa, suun kuivumista, hikoilua, pulssin kiihtymistä, punastumista, mahakipua ja huimausta. Voimme kokea itsen vähättelynä ja epäonnistumisen ennakointia. Esiintymistilanteen aikana saatamme tuntea ahdistuneisuutta ja
jännittäminen saattaa aiheuttaa epäsujuvuutta ja hermostuneisuutta tai jopa esiintymisestä kieltäytymistä. Jännityksen määrä ja oireet vaihtelevat eri tilanteissa. Onneksemme nämä oireet ja tuntemukset eivät useinkaan välity kuulijalle asti. Kuulijat eivät huomaa jännittämistämme, vaikka meistä tuntuukin, että se näkyy selvästi.


Mitä esiintymisjännitykselle voi tehdä?

Esiintymisjännitystä voi yrittää lieventää erilaisten tekniikoiden ja terapioiden avulla. Niillä pyritään poistamaan jännityksen aiheuttajat ja liittämään myönteisiä ajatuksia ja tunteita esiintymiseen. Rentoutumisen, positiivisen ajattelun ja hyvän itseluottamuksen avulla voimme itse vaikuttaa jännityksen vähentämiseen. Visualisointiharjoituksissa on kyse siitä, että omien ajatustemme ja mielikuviemme avulla pyrimme näkemään oma esiintymisemme positiivisessa valossa.

Käytössä olevista tekniikoista oman esiintymisjännitykseni lieventämiseen sopisivat parhaiten
• oman esiintyjäkuvan selkiyttäminen
• omaan esiintyjäkuvaan vaikuttaneiden seikkojen tiedostaminen (esim. mallit, kielteiset kokemukset, palautteen puute, vähäinen kokemus)
• hakeutuminen esiintymistilanteisiin ja kokemuksen hankkiminen
• esiintymisen taitojen opettelu
• itsetarkkailun vähentäminen ja päähuomion keskittäminen vuorovaikutukseen
(miten asia menee perille, miten se menisi paremmin)
• näkökulman vaihtaminen: jos olisin yleisössä, mitä ajattelisin

Esiintymisvarmuus kehittyy esiintymiskokemusten kautta ja niitä voi hankkia monilla eri tavoilla. Harjoittelutekniikoita tutkiessani valitsisin em. tekniikat, sillä mielestäni esiintymisjännityksen lieventämisessä on ensiarvoisen tärkeää oppia hyväksymään itse itsensä ja tunnistamaan yleisönsä.
Uskon, että tuntemalla itsensä, ymmärtämällä yleisön odotukset ja hallitsemalla keinot, joilla vaikuttaa muihin, pelko katoaa. Jonakin päivänä pääsen esiintymään, en joudu.

Lähteet:

Almonkari, M. 2000. Esiintymisvarmuutta etsimässä. Yliopisto-opiskelijoiden oppimisen ja jännittämisen kokemukset esiintymistaidon kursseilla. Puheviestinnän lisensiaatintyö. Jyväskylän yliopisto. Viestintätieteiden laitos.

Andersson,S., Kylänpää,E. 2002. Käytännön puheviestintä. Tampere: Mac Laser Oy.

Kielikompassi, Jyväskylän yliopisto http://kielikompassi.jyu.fi/omatila/puheviestinta/esiintyminen_jannitys.shtml (luettu 16.2.2004)