Eteläpohjalaisuus

Etelä-Pohjanmaan maakunta sijaitsee Länsi-Suomen läänissä, joka ennen vuoden 1997 lääniuudistusta oli Vaasan läänin aluetta. Etelä-Pohjanmaan nimikkoeläin on Orava, -lintu on Isokuovi, -kala on Siika, -kasvi on Maitohorsma ja –kivi on Kärnäiitti. Murre on eteläpohjanmaan murre, josta puuttuu d-kirjain.

Minä

Kuka ja mikä minä olen? Mitä minusta on tullut ja miksi?

Synnyin etelä-pohjanmaalla, kuten isäni, mutta äitini oli aito savolainen. Minä olen siis puoliverinen ; eteläpohjalais-savolainen. Orpokin olen, koska molemmat vanhempani ovat jo siirtyneet pois tästä ajasta.

Mitä minusta loppujen lopuksi tulee?
Eteläpohjalaisuus vaikuttaa minussa vahvasti ... itseluottamusta ainakaan ei puutu. Aina olen kokenut, että ’mä oon meiltä ja muut on meidän krannista’ … kai sekin on sitä etelä-pohjalaisuutta.

Kasvua odotellessa mietin pohjalaisuutta ja sen merkitystä

Me etelä-pohjalaiset olemme järkiään vähän muita parempia ... ainakin omasta mielestämme. Ehkäpä siinä syy miksi esi-isämme ovat asettuneet lakeuksille ... ettei tule niin pahoja yhteentörmäyksiä ;)!
Ihan tavallinen en taida olla minäkään - kotikasvatus on ollut vahva vaikuttaja. "Pirättäyry asiooren yläpuolella. Näjet enempi ekkä jouru joka myllerryksehen mukahan."

Miksi mietin eteläpohjalaisuutta ja sen kokemista?
Koko prosessin käynnisti vanha valokuva; Isovanhemmat. Mamma ja paappa mökkinsä aurinkoisella etupihalla. Rinnakkain, kasvot tielle päin. Siinä he istuivat, kuten aina. Jopa suolalla höystetyn pannukahvin tuoksu tunki sieraimiini.

Tuli oikein ikävä. 'Paappa pruukasi lähettää minut kauppahan, nisua hakemahan; sokeritassuja.' Nyt niitä saa taas - sokeritassuja. - Kaikki vanha kiertää takaisin ja hyvä niin.

Isovanhempani vaikuttivat etelä-pohjanmaalla koko ikänsä; paappa vuosina 1895 -1966 ja mamma 1897-1978. Olivat aktiivisia ja kovia yrittämään. Yhteiskunnallisesti aktiivisia, käsityöläisiä ja kulttuuri ihmisiä myös.

- Käsittämätöntä, että olen saanut elää ja asuat ihmisten kanssa, jotka ovat syntyneet 1800 luvulla? ... eikä siitä ole edes kauan, taaksepäin katsottuna.

Olisinpa silloin kirjoittanut kuulemani tarinat muistiin ... niin monta asiaa on jo unohtunut ja monta tarinaa jäi kuulematta!